Kävin ensimmäisen kerran Olhavalla joskus ala-asteella ja paikka teki jo silloin minuun lähtemättömän vaikutuksen. Jylhä ja massiivinen graniittikallio, jonka alapuolella on herkkä ja kaunis soinen lampi. Täydellisyyden kruunaa kaakkurien ikiaikaiset huudot ja vuorella lentelevät mustat viestintuojat, korpit.
Olhavalla vietin paljon aikaa teininä ennen vuosisadan vaihdetta. Silloin tuli kiivettyä kalliota ylös ja laskeuduttua alas, köysien avulla. Olhava on Suomen suosituin kiipeilykallio ja vanhimmat reitit ovat 1970-luvulta. Olen ollut kalliolla myös samaan aikaan Veikka Gustafssonin kanssa.
Useita vuosia sitten Valkealan kirjaston Sari kertoi tarinaa Olhavan ukosta. Hän oli kuullut, että jotkut olivat käyneet Olhavan lammella rummuttamassa, ja lammesta oli noussut parrakas mieshahmo. Samaan tarinaan liittyi valokuva, joka oli kääntyneenä, ja siitä tuijotti selkeä mieshahmo. Saman havainnon ihmishahmosta oli aikoinaan tehnyt myös Hillosensalmella asunut Kallion Pertti. Hän lähetti minulle itsetekemiään puukehykseisiä tauluja, joissa oli Olhavan vuori pystyasennossa. Pertin sanomana kuvassa oli Olhavan vuorenpeikko.
Olhava paikannimiä Suomessa on vain muutamia. Nimi tarkoittanee rotkoa ja on lähtöisin Karjalan kannakselta. Nimi on levinnyt karjalaisten asutuksen ja eränkäynnin mukana Pohjois-Valkealaan, sekä siitä pohjoisemmas. (Lähde Valkealan historia I)
Olhavalla on muutama kalliomaalaus, jotka ovat melko vaatimattomia. Toista maalausta on epäilty esittävän kämmenen kuvaa ja se on peräisin kivikaudelta. Valkealan alueella on kalliomaalauksia poikkeuksellisen paljon, kun vertaa muualle Suomeen. Olhava on siis todennäköisesti ollut jo muinoin pyhä paikka silloisille metsässä liikkuneille esi-isille ja -äideille. Ja onhan se vaikuttava edelleen. Kun istuu illalla Olhavan lammen rannalla, katsoo kuinka ilta-aurinko värjää kalliota ja kaakkurit huutavat kilpaa, voi vain miettiä mitä muinaiset metsäsuomalaiset ovat paikassa pohtineet.