Kulunut vuosi on muuttanut maailmaa paljon. Etätyö on tullut varmasti joltain osin pysyväksi osaksi suomalaista työkulttuuria. Meillä mieheni on tehnyt töitä etänä jo kuusi vuotta, ja etätyö mahdollisti meille myös muuton maaseudulle vuonna 2015. Kouvolan maaseudulla on erinomaiset mahdollisuudet etätyön tekemiseen. Mobiiliverkko on suhteellisen hyvä ja Kymijoen kyläkuitu tavoittaa ison määrän kiinteistöjä. Meillä kyläkuituun liityttiin viime vuonna ja tällä hetkellä työhuoneeseen tulee gigan verran nettiä.
Toinen merkityksellinen asia, joka vaikutti myös meillä asuinpaikan valintaan, oli kyläkoulu ja päivähoito. Lapset ovat koulussa Kääpälän ala-asteella, ja samassa yhteydessä on Vekaranjärven päiväkoti. Luokkakoot ovat sopivan pieniä ja lasten kaverit vanhempineen ovat tuttuja. Koulumatkaan ei kulu liikaa aikaa.
Maaseudulla hienoa on myös yhteisöllisyys. Aina saa apua, kun vain kysyy. Kylällä myös talkoillaan eri yhdistyksissä paljon. Yhdessä siivotaan teiden varsia, huolehditaan kylätaloista, pidetään yllä talviliikuntapaikkoja ja normaaliaikana järjestetään yhteisiä tapahtumia. Olen asunut myös kaupungissa useita vuosia ja juuri yhteisöllisyys oli se, jota eniten kaipasin.
Jotta maaseutu pysyy elävänä, ei kaikkea voi jättää siellä asuvien ihmisten ja talkootöiden varaan. Myös kaupungilla on oma roolinsa ja kaupungin tulee huolehtia omista velvoitteistaan. Tiet ja niiden kunnossapito on tärkeää. Lähiliikuntapaikoilla on iso merkitys myös maaseudulla, niin nuorille kuin aikuisillekin. Julkinen liikenne ja asiointitaksipalvelu ovat monelle ainoa keino päästä asioimaan kirkolle. Maaseudulla ihmiset maksavat samalla tavalla veroja mitä muuallakin Kouvolassa, joten kaikkia kaupungin lakkautuksia ja säästötoimenpiteitä ei voi laittaa maaseudulle ja perustella asiaa ainoastaan kilometreillä.